Vihdoinkin pisteille!

Viikonloppuna hyvinkin vajaalukuiset Leidit suuntasivat jälleen Pohitullin parketille ottamaan mittaa Salamandersista ja rakkaasta naapurivastuksesta, UHV Bullsista. Onneksi meidän ihanat tehotytöt ovat jo sulautuneet osaksi Leidejä ja ovat innolla mukana joka kerta, joten ihan yhden kokonaisen kentän varassa ei tarvinnut häärätä…

Ekassa pelissä vastaan saatiin Salamanders 2, joka aloittikin melko tehokkaasti heti ensimmäisessä erässä kuitaten 3 maalia Lauran selän taakse, ennen kuin puoliakaan erästä oli pelattu. Kymmenen minuutin paikkeilla Ella kavensi maalilla Venlan esityöstä, mutta ennen erän loppumista Liskot upottivat vielä kertaalleen ja tauolle lukemissa 4-1. Torjunnat Liskomaalilla olivat nekin kovin vähissä tässä erässä, eli melko uneliaana siellä oltiin. Noora yritti kovasti painottaa seuraamaan pelissä muutakin, kun palloa, niin peli ei olisi ehkä vielä kokonaan menetetty. Toinen erä jatkoi kuitenkin samaa kuviota, Salamandersin tytöt laidoilta läpi ja maalille. Alettiin kuitenkin hiukan nostamaan karvausta ja saatiin sitämyöden kyllä tilanteitakin vastustajan maalille, mikä näkyi torjuntojen tuplaantumisena Salamanders-maalilla. Näistä vedoista ainakin puolesta vastasi Mellu. Päästiin ylivoimallekin kertaalleen, mutta maalia ei siltikään onnistuttu saamaan. Erä Liskoille 3-0. Kolmannessa erässä annettiin hyvin painetta ja saatiin paikkoja vaikka ja miten, mutta kovasti vaikea oli Salamandersin maalivahtia ohittaa. Huikean hienoja kypärätorjuntoja ja uskomatonta liikkumista esitti hän. Tässäkin erässä päästiin yv:lle, mutta tuttuun tapaan ei tulosta. Toki positiivisena asiana se, että ei myöskään annettu av-maalia vastustajalle. Loppulukemat 10-1, torjunnat 22-19, kertoo juurikin siitä, että vastustajan mv oli huippu tai Leidien viimeistely ontui pahasti.

Toiseen peliin lähdettiin ehkäpä pikkusen sisuuntuneena ensimmäisen pelin saamattomuudesta. Terhakasta alusta huolimatta UHV oli kuitenkin se, kun sai maalihanat auki ensimmäisenä. Leidit saivat kyllä pidettyä loppuerän oman päänsä puhtaana, mutta kauhean montaa kertaa ei kyllä vetopaikoille asti Bullssien päädyssä päästy. Erän loppuun UHV otti vielä jäähyn mailaan lyönnistä, mutta eipä me sitä edelleenkään saatu hyödynnettyä. Noh, 0-1 pelattu erä antoi kuitenkin uskoa, että pelissä on vielä kaikki mahdollista. Toinen erä käynnistyikin vauhdikkaana, mutta valitettavasti UHV sai tehtyä 0-2 maalin, Leidien sutiessa tolppia. Eikä edes UHVn toinen mailaanlyöntijäähy antanut Leideille sitä kaivattua osumaa.. Mutta sitten yv:n päätyttyä Venla nappasi omassa päässä pallon haltuunsa ja purjehti tyynesti läpi kentän, liruttaen lopulta pallon tarvittavat sentit yli maaliviivan. Onneksi myös tuomari oli sen verran silmä tarkkana, että kaikkien jähmetyttyä ihmettelemään tilannetta, kavennusmaali oli tosiasia. Tästä ei kulunut kuin muutama minuutti, niin tehotytöt Venlan johdolla naputtivat Pirren lapaan namusyötön, josta seurauksena tasoitusmaali! Erä 2-1 Leideille ja jännitysnäytelmä oli viimeistä erää vailla valmis. Kolmannen erän alku oli synkkä. UHV maalasi 35 sekunnissa itsensä johtoon ja vajaan 2 minuutin päästä kahden maalin kaula oli tosiasia. Kun tässä kohtaa vielä Lauran kypärä meni nurin ja maalintekijä sai pikkusen kintuilleen, tuli av pahimpaan mahdolliseen kohtaan. Leidien ranka rutisi, mutta av kestettiin ilman ongelmia. Jäähypenkiltä kentälle hypännyt Mira sai kuitenkin aikaan 3-4 kavennusmaalin päästen yllättämään UHV- vahdin takatolpilta ja toivo oli taas herätetty. Kun ajassa 40.20 UHV nappasi kolmannen mailaanlyömisjäähyn, oltiin kovasti päättäväisiä, että nyt tehtäisiin Leidihistorian ensimmäinen yv- maali. Mutta kyllä se historianteko jäi edelleen odottamaan aikoja parempia… Onneksi tämä ei Leidejä suuremmin lannistanut, nyt silmissä oli sellainen ensimmäisen sarjapisteen kiilto, että laitettiin loppupeliksi kutosvaihdetta silmään. Ajassa 43.06 Venla onnistui kuin onnistuikin Elisan esityöstä tekemään tasoitusmaalin ja nyt oltiin jo niin lähellä pistettä, että! Aikalisän kautta viimeisille minuuteille lähdettäessä, vaihtopenkillä pidäteltiin tosissaan henkeä (ja jännäpissaa) ja summerin soidessa Leidit riemuitsivatkin täysin rinnoin. Toivo ei siis ole kokonaan menetetty! Vielä on kautta jäljellä, vielä tulee näitäkin päiviä, vielä tilaisuuden saa!!