Mynäwäki - Mika Pietilä, J-M Henriksson ja Riku Niemi

Mynäwäki:
Mika Pietilä, Juha-Matti Henriksson ja Riku Niemi

Nais – ja tyttöpuolen toiminta on noussut vuosien aikana merkittäväksi osaksi Wirmon toimintaa. Se on sekä liikuttanut isoja määriä pelaajia, kuin laadukkaan työn tuloksena saavuttanut kansallistakin menestystä. Lauantaina kautensa aloittava Akatemian ja T21-ikälukokan muodostama naisten edustusjoukkue on pisteessä, jossa seuran hyvää työtä lähdetään jalostamaan kohti mahdollista divaripaikkaa.

Mika Pietilä, Juha-Matti Henriksson ja Riku Niemi muodostavat tulevalle kaudelle toisilleen jo entuudestaan tutun valmennuskolmikon, jolla on paljon yhdessä koettuja kokemuksia. Vastuuvalmentajana toimiva Mika Pietilä palaa FBC Loistossa vietettyjen vuosien jälkeen takaisin Wirmoon, jossa hän on ehtinyt toimimaan monen eri joukkueen kanssa.

Olen alunnperin Ruskolta kotoisin, jossa aloitin salibandyn joskus 90-luvun alussa. Pelasin jonkin aikaa paikallisessa SBS RuPassa, ennen kuin siirryin Turun NMKY:n kautta Tepsiin. Olisin heti ensimmäisellä kaudella voittanut juniorimitalin c-pojissa, mutta koska siirtoaika oli mennyt umpeen ennen siirtoani, en voinut pelata niissä otteluissa. Olin Tepsissä siihen asti, kun A-junioreissa tehtiin tasoryhmät. En päässyt siihen parempaan ja silloin tarjottu mahdollisuus lähteä pelaamaan Forssan Suuppareihin ei innostanut.

Ajoin tuohon aikaan kartingia SM-tasolla, joten halusin keskittyä siihen. Myöhemmin elämä toi minut Mynämäelle, jossa päädyin noin vuonna 2005 Wirmoon kun Jyrki Soinio pyysi minua mukaan 1992- syntyneiden valmennukseen. Pyöritimme Jyrkin kanssa toimintaa neljän vuoden ajan. Hiestäkin vielä ainakin joku pelaa lajia edelleen.

Valmensin myös 90- ja 91 – syntyneiden joukkuetta. Pelattiin viimeisinä vuosina c-junioreissa. Emme pelanneet mitään SM- sarjaa, mutta meillä oli mukava porukka. Mikko Immonen valmensi 93-syntyneiden joukkuetta, joista saimme hyviä vahvistuksia.

Jätin valmennuksen joksikin aikaa ja olin perustamassa miesten kakkosjoukkuetta. Toimin siinä lopulta pelaajavalmentajana 9 vuoden ajan. Ne oli todella hauskoja aikoja. Kerättiin hyvä porukka, jolla oli yhdessä todella hauskaa monen vuoden ajan. Porukalle alkoi tulla perheenlisäystä ja muita kiireitä, joten toiminta vähän hyytyi.

Valmensin vielä yhdessä välissä 99-00 – syntyneiden porukkaa vuoden, vähän ylikin, jonka jälkeen tein päätöksen jättää valmennuksen. Jätin takaportiksi sen, että valmennan jatkossa vain omia lapsia.

HaNi-hallin valmistumisen aikoihin 2011 olin menossa omiin treeneihin, kun hallin aulassa oli vanhempien palaveri. Hannu Niemi ja Jyri Silvan olivat sen joukkuuen valmentajia. Siinä oli paljon pelaajia, lisääkin oli tulossa. Minulle huudettiin siinä, että toisin omat tyttäreni treeneihin ja lähtisin mukaan valmennukseen. Kysyin kotona tyttäriltä, että he eivät varmaankaan halua kokeilla salibandya. Tulivat kokeilemaan lajia ja tässä sitä ollaan.

Myös Juha-Matti Henrikssonille nuo ajat ovat hyvinkin tuttuja

Kyllä, se vuosi oli 2011. Olin itse ollut mukana muutaman vuoden vanhempien ikäluokkien kanssa. Nyt on vaikea ymmärtää, kuinka isoja nuo ikäluokat seurassa olivat, joskin nytkin on ihan mukavasti porukkaa. 2000- syntyneiden ikäluokassa oli enimmillään 20 tyttöä. Se oli lähes puolet koko siitä määrästä, mitä sen ikäisiä tyttöjä Mynämäellä oli. Joukkueiden kokoaminen oli silloin helpompaa. Olin itse tullut Laurin koululle töihin ja sieltäkin sai varsin helposti porukkaa kokeilemaan lajia.

Kun itse aloin vuonna 2007 valmentamaan, oli vain yksi tyttöjoukkue. Silloin harjoiteltiin Laurin koululla tai palloiluhallilla, joten vuoroja ei riittänyt. Paikkakunnalla oli kuitenkin tapana käydä katsomassa edustuksen pelejä, joten uuden hallin valmistuessa oli hyvä lähteä puhaltamaan seuraan lisää vauhtia.

Aika pian tuosta minun ja Mikan tiet yhdistyivät. Mika tuli nuorempien ikäluokkien kautta, jossa toimi Hannu Niemen, Toni Pietilän ja Markus Ahon kanssa. Me valmensimme B-junioreiden SM-sarjassa pelannutta joukkuetta, Mika oli C-junioreiden valmennuksessa. Koska joukkueet olivat jo valmiiksi varsin tiiviissä yhteistyössä, päätimme kauden jälkeen yhdistää voimat. Sillä porukalla mentiin kolme vuotta ja Riku tuli mukaan Eemi Varjosen jäätyä pois.

Keväällä 2020 koronaviruksen päättäessä sarjat ennenaikaisesti Pietilä lähti FBC Loistoon, kun taas Henriksson jäi valmennuksesta pois

Kun koronan myötä sarjat olivat tauolla, oli helppoakin jäädä pois valmennuksesta. Minullakaan ei ollut mitään ajatusta lähteä Loistoon, mutta Matti Pienihäkkinen houkutteli minut mukaan. Se oli kätevää, koska olisin muutenkin kuskannut tyttäriäni heidän harjoituksiin.

Jäin kuitenkin pois Loistosta, koska tyttäreni tulivat täysi-ikäisiksi ja toisaalta oli liikaa ajaa 3-4 kertaa viikossa Turkuun harjoituksiin, jonka lisäksi pelit veivät ympäri Suomea. Meillä on pieniä lapsia kotona, joten sielläkin on hyvä olla. Pitääkin kiittää perhettä, joka on kannustanut ja tukenut. Muuten valmentamisesta ei olisi tullut mitään.

Valmennuskolmikkoon kuuluva Riku Niemi on tiimin nuorin, mutta hyvin kokenut wirmolainen.

Olen näitä kahta aika paljonkin nuorempi. Olen mynämäkeläinen, Mietoisista kotoisin. Aiemmin mainittu Jyrki Soinio perusti aikanaan 98-syntyneiden poiien joukkueen yhdessä Janne Heikkilän kanssa. Minulle suurena vaikutteena toimi serkkuni Janne Niemi.
Pelasin Wimossa aika monta vuotta ja nousin edustukseenkin asti, kun edustus nousi Divariin. Siirryin TPS:ään, jossa pelasin viisi kautta. Menestyimmekin aika hyvin. Minulle tuli aika plajon loukkaantumisia ja lopulta pelaaminen sai jäädä. Isäni Hannu valmensi Markus Ahon kanssa c-tyttöjä ja pyysivät minua siihen mukaan. Minulle salibandy on ollut aina tärkeä juttu, koko perhe on ollut vahvasti mukana seuran toiminnassa. Nyt olen ollut viisi vuotta mukana valmennuksessa. Koitin viime keväänä kovasti jäädä pois, mutta ei ilmeisesti onnistunut.

Valmennustiimi onkin jo entuudestaan tuttu toisilleen, joten roolituksiakaan ei ole hirveästi tarvinnut etukäteen pohtia ja suunnitella. Pietilälle valmentajien vahvuudet ovat hyvin tiedossa

Minulla on aika vaikea olla olematta äänessä. Suurin ongelma minussa on, että puhun liikaa. Vakavasti ottaen, homma on meidän välillä toiminut aina erittäin hyvin.

Riku on aika analyyttinen ja hiljaisempi. Rikulla pää raksuttaa ja häneltä tulee hyviä pelillisiä oivalluksia. Hän sopii erinomaisesti meidän mukaan

Juhis sen sijaan on erittäin hyvä pelaajien kanssa. Se varmasti kumpuaa myös Juhiksen työstä koulumaailmassa. Hän tulee pelaajien kanssa todella hyvin toimeen.

Naisten pääsarjoihin tulee alkavan kauden jälkeen muutoksia. Naisten pääsarjana tulee jatkossakin olemaan NLA, mutta NLB muuttuu naisten divariksi. Käytännössä pelaamalla onnistuneen kauden, voi Wirmo varmistaa paikkansa ensi kauden Divariin. Vaikkei tavoitteista ole konkreettisesti vielä puhuttu, pitää Henriksson kautta seuran kannalta tärkeänä

Emme ole joukkueen kanssa vielä puhuneet tavoitteista. Eikä se ehkä ole edes tarpeellista, ne muotoutuvat kaudenkin aikana. Pitää kuitenkin olla sarjan kärjessä, että saa ensi kaudeksi paikan divariin. Minusta tämä on tärkeä juttu seuran tulevaisuuden kannalta. Junnuissa on hyviä pelaajia, mutta Mynämäen haasteet ovat siinä, ettei tänne jäädä opiskelemaan. Toki meillä on nytkin pelaajia Naantalista ja turusta. Mutta kahden liigaseuran alla on tilausta divariseuralle.

Vaikka joukkeellemme kumpikin sarja on tärkeä, koen isossa kuvassa naisten divaripaikan sellaiseksi, johon kannattaa panostaa.

Myös Pietilä tunnistaa naisten divaripaikan tavoittelemisen arvon

Tässä samassa sarjassa on kilpailevia naapuriseuroja, joilla ei oikein ole junioritoimintaa. Meillä on naisten sarjan lisäksi myös T21- ikäluokassa yhteisjoukkue TPS:n kanssa. Meillä on siis mahdollisuus tarjota pelaajille pelejä eri sarjoissa. Sen lisäksi haluaisimme tarjota tavoitteellisen toimintaympäristön. Esimerkiksi 2000-2002- syntyneiden ikäluokassa pelaajia on varsin paljon. He ovat harjoitelleet laadukkaasti 10 vuotta. Junnupelien loputtua ei välttämättä ole kauheasti vaihtoehtoja. Alasarjoissa harrastaminen ei välttämättä riitä heille.

Henrikssonkin on sitä mieltä, että laadukkaan toimintaympäristön tarjoaminen voisi olla Wirmolle tärkeä kilpailuetu

Juuri tällaista me pyrimme tulevaisuudessa tarjoamaan. Haluamme luoda ympäristön, jossa edelleen harjoitellaan ja pyritään olemaan tavoitteellisia. Ja Jos pystymme hoitamaan asiat niin hyvin kuin mahdollista, se myös kutsuu pelaajia takaisin. Meillekin on tullut opiskelunsa päättäneitä pelaajia takaisin. Ehkä laajemminkin naisten salibandyssa urat kestävät valitettavan vähän. Joko liigapaikka on jo saavutettu todella nuorena, tai ei ole tarjolla sopivan tavoitteellista toimintaa ja ei ehkä löydy halua pelailla alasarjoissa. Wirmossa voisi jatkossa olla tarjolla hyvä sarjataso.

Mutta uskon, että kun pelaajilta kysyttäisiin tavoitteista, on heillä kovat tavoitteet myös T21- sarjassa. Viime kaudella joukkue voitti hopeaa ja sillä on edelleen halu taistella kärkisijoista.

Vaikka joukkueessa tavoitteellisuus ja kunnianhimo ovat merkittäviä juttuja, täyttyy valmennuksen toiveet lopulta melko yksinkertaisista jutuista

Lopulta päätavoite on siinä, että saamme pelaajat pysymään lajin parissa mahdollisimman pitkään. Jos yksikin pelaaja jää lajin pariin, koska tietää saavansa valmennusta ja laadukasta treeniä, on se jo itsessään todella iso palkinto, ja josta me olemme erittäin otettuja

Sarjan avaus lauantaina 24.9 Spiral halli, Tampere

Steelers - Wirmo klo. 13.00

Wirmo - SBS Tamppi klo. 16.00